Uruguay: Salto, Montevideo, La Paloma ja Colonia

Tuulinen Uruguay

Janna kertoo: San Ignaciosta otimme bussin Saltoon, joka on Uruguayn puolella. Bussimatka kesti vain tunnin. Saimme heti todella ystavallisen vastaanoton meidan omalta bussikuskilta. Perilla kysyimme hanelta hotellin sijaintia ja saimmekin sitten kyydin melkein suoraan hotellin pihaan. Salto on kaunis kaupunki Rio Uruguayn kupeessa. Vietimme siella ainoastaan yhden yon ja otimme bussin Montevideoon seuraavana paivana yobussilla. Saltossa naimme ensimmaista kertaa capoeira tanssioita kadulla, jota emme nahneet kertaakaan Brasiliassa.
Montevideoon saavuimme todella aikaisin aamulla. Saimme huoneen todella mukavasta hostellista, joka sijaitsi vanhassa kaupungissa. Montevideo oli kaunis, tunnelmallinen ja viihtyisa paikka. Kooltaan se ei ole niin iso ja siella pystyy hyvin kavelemaan joka puolelle. Kavimme monessa kasityopajoissa, joita siella oli paljon. Saimme myos vahasen tangotunnelmaa kun keskella paivaa ihmiset spontaanisti alkoivat tanssimaan. Montevideosta otimme bussin La Palomaan. Hyvin kallis rantakaupunki. Yovyimme siella pari yota ja vuokrasimme surffilaudat. Saimme vahasen apua alkuun paikalliselta surffarilta. Valitettavasti emme ehtineet surffat kun paivan, mutta siita jai hyva maku suuhun. Odotamme innolla seuraavaa mahdollisuutta. Ensimmaisena paivana selvisimme vahalla rahankaytolla, koska satuimme tormaamaan "oikeeseen henkiloon". Tama "oikea henkilo" oli Movistarin (yksi suurimmista teleoperaattoreista) omistajan tytar. Han tarjosi ruuat ja juomat ja hommasi meille asunnon.
La Palomasta lahdimme kohti Coloniaa, jonne saavuimme eilen illlalla. Saimme lainaksi pyorat ja ajelimme ympari kaupunkia. Illalla loysimme todella viihtyisan ravintolan jossa soitettiin kitara musiikkia. Nautimme musiikista ja hyvasta viinista.

Tanaan suuntaamme Buenos Airesiin. Josta jo varasimme hostellin kolmeksi yoksi. Mika on harvinaista, koska yleensa ilmestymme paikalle samana iltana, eika tilaa ole.

p.s. kirjoitimme juuri farmille Patagoniaan, jonne mahdollisesti menemme muutaman viikon paasta.

Hasta luego. Besos.

Uruguay

Iguaçu eli paljon vetta guaraniksi

Jaakko kertoo: Nyt ollaan paasty Argentiinaan ja mulla on heti kotoisampi fiilis, osattain sen takia etta osaa vahan kielta, mutta myos meiniki on enemman mieleen. Brasilia oli aarimmaisyyksien maa. Siella naki loistoa ja sen vieressa kurjuutta. Taalla on hieman tasaisemmin koyhempaa, ei niin suuria eroja. Ei nay sortajaa ja sorrettua ainakaan niin vahvasti. Ilmapiiri on mukava muutenkin. Ihmisia on kadulla paljon termareineen horppimassa Matea. Ei ole yhtaan liioiteltu se kuva minka olen saanut argentiinalaisesta mateen juonnista; koko ajan, joka tilanteessa matee on paikallaan. Asutus taalla Argentiinan pohjoisessa on levittaytynyt laajalle. Tulimme viiden tunnin matkan Puerto Iguaculta San ignacioon ja bussi pysahteli kymmenen minuutin valein johonkin kylaan poimimaan lisaa matkustajia kyytiin, vaikka istumapaikat oli jo aikaa sitten taytetty. Kylat eivat isoja mutta niita on vierivieressa.
Tosiaan Iquacun vesiputoukset Argentiinan ja Brasilian rajalla olivat uskomattoman hienot. 275 erillista putousta, joista tippui vetta niin paljon etta roiskeista muodostui heti pilvia. Eiko se vesi koskaan lopu? Vietimme luonnonpuistossa paivan ja naimme paljon elaimiakin; krokotiilin ja paljon varikkaita perhosia. Tanaan kavimme San Ignacio minin Jesuiittaluostarissa. Vaikuttavat jaanteet kylayhteisosta jossa asui 4500 Guarani-heimolaista kahden eurooppalaispapin suojeluksessa. 1600 -luvulla ei alkuperaisvaestolla paljon vaihtoehtoja. Joko kaupunkeihin orjiksi tai Jesuiittojen lahetystoihin joka edellytti kristinuskoon kaantymista. Lopulta namakin yhteisot tuhoutuivat 1700-luvun lopulla Eurooppalaisten valisissa taistoissa. Julma historia. Guaranikansaa on kuitenkin sailynyt paljonkin ja taalla kadulla nakyy paljon heita myymassa kasitoitaan. Kavimme yhtena paivana Ciudad del estessa Paraguayn puolella, joka on yksi maailman suurimmista verottomista kauppaalueista. Brassit tuo sielta syli kaupalla elektroniikkaa. Siella oli Guarani-populaatiota todella paljon ja tanaan kuulimme etta guaranin kielta puhutaan yleisesti Paraguayssa. Jeps mutta nyt menemme illallistamaan taman tahan mennessa kuumimman paivan paatteeksi. Huomenna suuntaamme selvaan eli viidakkoon.
Hasta luego paisanos!
p.s. Nama elukat naimme siis Iguaçulla :)

Toka viikko

Janna kertoo: Riion jalkeen lahdimme kohti Anga dos Reisia, noin kahden tunnin bussimatka Riosta etelaan. Angra dos Reis on hyvin vanha ja pieni kaupunki meren rannalla. Se on ollut yksi suurimmista keskuksista, josta on kuljetettu kultaa Eurooppaan. Sateisen saan vuoksi jaimme sinne kahdeksi yoksi, ennenkun otimme katamaranin Ilha Grandelle. Sinne menimme yhdessa toisen suomalais parin kanssa, jotka asuivat viereisessa huoneessa Angrassa. Kavi ilmi, etta meilla oli yhteisia tuttuja kotisuomessa:) Ilha Grandessa vietimme yhden yon. Kavimme kavelemassa luontopolun, reitti oli kolmen paivan sateen jalkeen TODELLA mutainen ja voitte arvata milta naytimme sen jalkeen. Jyrkkia rinteita kiivetessa monet kaatuivat mm. Jaakko. Ritti paattyi unelmabiitsille, jossa vietimme paivan aurinkoisimman hetken.

Angrasta jatkoimme matkaa Paratyn, joka oli todella hieno varikas vanha kaupunki. Olimme siella kaksi yota ja vikana yona satoi ja ukkosti koko yon. Aamulla, kun herasimme kaupunki oli tulvillaan vetta ja mutaa.
Nyt jatkamme matkaa Sao Pauloon...

Fotos

Eka viikko

Jaakko kertoo:
Nyt on siis maanantai ja me saavuttiin Rioon keskiviikkona. Tuntuu, etta aika olisi mennyt tosi nopeesti ja samalla tuntuu, etta on ollut taalla jo ikuisuuden. Tanaan lahdimme aamulla Riosta, missa oltiin Jannan vaihtarikaverin Douglasin luona. Se oli pehmea lasku uudelle mantereelle. Elaman tyyli heilla oli pitkalti samallainen kuin meillakin pain. Eksoottisia kokemuksia ovat olleet lahinna uudet mahtavat ruoat ja se pala luontoa mita bussin ikkunoista on vilkkunut.
Kesti tahan asti saada paikallinen rytmi. Ollaan oltu uneliaita. Uudenvuoden ilta oli mahtava Copacabanan rannalla, jossa oli muutama miljoona muukin ihminen. Meininki oli hieno. Kaikki ihmiset lauloivat yhdessa sambarytmeja ja mekin opimme vahan sambaalkeita.
Nyt siis ollaan Angra do reissa rannikolla ja huomenna mennaan Ilha Granden saarelle, jossa on kuulemma upeita vaellusreitteja ja hiekkarantoja. Myohemmin laitetaan kuvia. Nyt kun satuttiin vaan taman nettipaikan ohi(nama on harvassa) niin ei oo mukana.
Toivotaan etta ilmat paranee ku nyt on ollut aika pilvista ja satanut. Yhtena paivana on aurinko armas kunnolla paistanut. CIAO CIAO!!